Monet tekijät vaikuttavat siihen, miten luistelija kokee lopettamisprosessin. Osalle luistelijoista lopettaminen voi olla helppo prosessi, kun taas toisille se voi olla vaikea kokemus. Tässä kappaleessa tutustumme erilaisiin tekijöihin, joista osa vaikeuttaa lopettamiseen sopeutumista, kun taas toiset helpottavat tätä prosessia.
Lopettamisprosessin mahdollisesti merkityksellisin tekijä on lopettamisen vapaaehtoisuus. Vapaaehtoisuuden perusteella urheilu-uran lopettaminen voidaankin karkeasti jakaa normatiiviseen ja ei-normatiiviseen lopettamiseen. Normatiivinen lopettaminen tarkoittaa, että uran lopettaminen on ollut luistelijalle vapaaehtoinen päätös ja ennustettavissa oleva prosessi. Normatiivinen lopettaminen edesauttaa luistelijan sopeutumista lopettamisen jälkeiseen aikaan ja vapaaehtoisesti lopettaneet luistelijat kokevatkin sopeutumisen yleisesti positiivisena aikana. Ei-normatiivinen lopettaminen puolestaan tarkoittaa uran päättymistä hallitsemattomasti eli ilman, että sitä voidaan ennustaa tai suunnitella etukäteen. Esimerkiksi loukkaantumiset tai rasitustilat saattavat johtaa tämänkaltaiseen uran päättämiseen. Mikäli luistelijan ura päättyy ei-normatiivisesti, aktiiviuran jälkeiseen elämään sopeutuminen saattaa olla luistelijalle vaikea ja pitkä prosessi.
Myös muut tekijät vaikuttavat luistelijan lopettamisprosessiin. Näistä tekijöistä huomattavimmat on merkitty alla olevaan taulukkoon. Vasempaan sarakkeeseen on kirjattu lopettamisprosessiin myönteisesti vaikuttavia tekijöitä ja vastaavasti oikeanpuoleiseen sarakkeeseen lopetusprosessia haittaavia tekijöitä.
Tutkimuksissa on todettu, että huipputasolla uransa lopettaneet urheilijat kokevat huomattavasti enemmän mielenterveysongelmia lopettamisen jälkeen, kuin muut urheilijat (Wippert & Wippert, 2008). Jos kuitenkin huippu-urheilija saa tietoa lopettamisprosessista ja hän valmistautuu siihen etukäteen hyvin, on todennäköistä, että kyseisen urheilijan sopeutuminen lopettamiseen sujuu onnistuneesti. Vähentämällä sopeutumista haittaavia tekijöitä ja painottamalla myönteisiä tekijöitä luistelijan sopeutumista lopettamisen jälkeiseen aikaan voidaan edistää ja tukea huomattavasti.