 Kuvaaja: Tomas Whitehouse |
Terveiset 2010 Olympialaisten isäntäkaupungista Vancouverista
Tänä tärkeänä olympiakautena Suomen Olympiakomitea yhdessä STLL:n kanssa pyrkivät edesauttamaan naisluistelijoidemme optimaalista valmistautumista kohti Vancouverin Olympialaisia, mahdollistamalla taloudellisella tuellaan niin urheilijoiden kuin heidän henkilökohtaisten valmentajiensakin osallistumisen harjoitusleirille kisakaupunkiin. Leirille osallistuivat A-maajoukkueesta Laura Lepistö, Susanna Pöykiö ja Kiira Korpi sekä valmentajat Virpi Horttana, Heidi Pöykiö, Maaret Siromaa ja allekirjoittanut. Urheilijat viettivät kolmen viikon leirijakson Vancouverissa ja me valmentajat siitä ajasta hieman eriaikaisesti kaksi viikkoa.
Vancouver sijaitsee Kanadan Länsirannikolla. Aikaero Suomeen nähden on 10 tuntia, joten sopeutumista moiseen aikaeroon on matkusteluun tottuneidenkin urheilijoiden syytä harjoitella. Yhteistyössä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU:n) kanssa käynnistettiin projekti, jonka tarkoituksena oli perehtyä kunkin urheilijan aikaeroon sopeutumiseen ja harjoittelusta palautumiseen sykevariaatio seurannan avulla. Urheilijat käyttivät siis tunnollisesti sykemittareita sekä nukkuessaan että harjoitellessaan ja lähettivät KIHU:un sykekäyriään ja harjoituspäiväkirjojaan päivittäin. Urheilijat saivat päivittäistä tietoa omasta harjoituksellisesta ja palautumisen tilastaan. Tämä oli mielenkiintoinen kokeilu, josta jokainen urheilija - valmentaja pari voinevat tehdä omia johtopäätöksiään mm. Olympialaisiin tehtäviä matkustus– ja harjoitussuunnitelmia ajatellen.
Harjoituspaikkana Vancouverissa toimi Centre of Exellence- taitoluistelukoulu, joka sijaitsee hienossa kahdeksan kaukalon (8-rinks) hallikeskuksessa. Hallin yhteydessä on myös hyvin toimivat oheisharjoittelupuitteet. Koulun johtajana toimii Joanne McLeod ja hänen lisäkseen koulussa on yli kymmenen muuta ammattivalmentajaa, joista suomalaisvalmentajiakin on kaksi Maikki Uotila-Kraatz ja Ulla Papp. Valmennus tapahtuu yksityistunteja antamalla ja valmentajaparit / -teamit toimivat luistelijoiden kanssa. Silmiinpistävää keskuksessa oli se, että lähes kaikki luistelijat olivat aasialaisia. Tuntui kuin hallille tullessamme, olisimme tulleet Kiinaan. Luistelijamme harjoittelivat yhdessä keskuksen parhaiden luistelijoiden kanssa (Elite group), joista mainittakoon Kanadan arvokisaedustajinakin esiintyneet Jeremy Ten ja Kevin Reynolds sekä maan juniori GP.kisojen edustaja Kathrin Kang. Myös Kanadaan asettuneet suomalaissisarukset Bela ja Beata Papp harjoittelivat tässä ryhmässä. Jäällä oli yhteensä n. 12-15 luistelijaa, joten haasteena oli ottaa tuossa joukossa oma tilansa kentällä. Kanadalaiset luistelijat valmistautuivat elokuun alussa pidettäviin valintakilpailuihinsa. Pääsimme siis suoraan aistimaan kisakauden harjoitustunnelmaa. Ohjelmia tehtiin alusta loppuun joka tunti ja urheilijoita käytiin viikoittain arvioimassa Kanadan liiton asiantuntijoiden toimesta.
Asuimme koko joukkue talossa, joka sijaitsi n. 10 minuutin ajomatkan päässä jäähallista. Oma lajinsa oli sopeutua seitsemän naisen yhteistalouteen ja -eloon melko tiiviissä tiloissa. Tuli mieleen opiskeluajat sisäoppilaitoksessa Vierumäellä, jossa jokainen joutui hieman tekemään kompromisseja omien tapojensa ja tottumustensa sekä tarpeittensa suhteen. Helteinen ilma koko kolmen viikon leirin ajan aiheutti myös hieman päänvaivaa ja sopeutumisongelmia ilmastoimattomassa talossa.
Harjoittelun lisäksi pääsimme tutustumaan leirin aikana myös Olympialaisten suorituspaikkoihin. Harjoitushalli Trout Lake Centerissä oli jo puitteiltaan valmis odottamaan kisojen alkamista. Sen sijaan kilpailuareena PacificColiseum oli vielä melkoisen remontin alla. Paikan päällä oli kuitenkin mahdollista, hyvällä mielikuvituksella, aistia helmikuussa käynnistyvien kisojen tunnelmaa. Pääareenalta lähtiessämme testasimme vielä matkan pituuden olympiakylään, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Välimatka oli noin 20 minuuttia, joten kisojen aikanakin siirtymiset suorituspaikoilta majapaikkaan pysyvät taitoluistelijoilla varmasti kohtuullisissa aikarajoissa. Meren rannalle valmistuva olympiakylä oli vielä rakenteilla, joten ihailimme sitä vain merenlahden toiselta rannalta. Upealle paikalle nouseva kylä on kuulema kautta aikojen tasokkain olympiakylä. Oman lisänsä kylän ”varustelutasoon” antaa sen sijainti kaupungin keskustan läheisyydessä. Näin ollen virikkeiden puute tuskin nousee Vancouverin kisoissa urheilijoiden ongelmaksi.
Itselleni valmentajana Vancouverin matka oli hyvin kokemusrikas ja antoisa. Omasta valmennuskuviosta ulos astuminen antaa aina mahdollisuuden peilata ja arvioida omaa toimintaa suhteessa muiden toimintaan. Hienoa oli se, että naisurheilijamme saivat harjoitella tasokkaassa ryhmässä, jossa he toinen toisilleen toimivat vetoapuna sekä saivat vielä erityisesti kanadalaisista miesluistelijoista hyvää sparrausapua. Kanadalaisten valmentautuminen vaikutti melko suoraviivaiselta. Jokaiselle taitoluistelun osa-alueelle oli oma sijansa harjoituksissa. Erilaista meidän harjoitus kulttuuriimme verrattuna oli varmasti se, että näitä osa-alueita ei harjoittelussa kovasti sekoitettu tuntien aikana. Mekin jouduimme ja/tai saimme opiskella uuden tavan harjoitella: pääasialliset tunnit oli tarkoitettu hyppyjen ja ohjelmien tekoon, pirueteille oli omat viisitoistaminuuttisensa ja askelharjoitteille sekä ilmaisulle omat aamutuntinsa. Varsinaisilla tunneilla tehtiin siis hyppyjä tunnin alusta loppuun ja lähes joka päivä tehtiin sekä lyhyt- että vapaaohjelma kokonaan. Silmiin pistävää oli se, että tässä Elite-ryhmässä ei enää tehty hyppyyn valmistavia harjoitteita, vaan hyppyjä tehtiin ainoastaan ohjelman lähtöihin. Urheilijat saivat yksityistunteja valmentajilta ja muun ajan he harjoittelivat omatoimisesti. Yksityistuntien määrän päätti koulun johtaja ja määrät olivat kovin erilaiset eri luistelijoilla. Sekä yksityistuntien pito että ohjelmien teko keskeytettiin, jos urheilija ei saanut itsestään harjoituksellisesti parastaan irti. Me kuljimme omien suunnitelmiemme mukaan hieman eri tahdissa kanadalaisiin nähden, mutta mielestäni harjoitusviikkojen aikana tapahtui myös positiivista sopeutumista tähän harjoituskulttuuriin. Jokaisella urheilijallamme oli oma valmentajansa mukanaan, näin ollen yksilöllisten harjoitussuunnitelmien seuraaminen oli mahdollista. Tämä olikin erittäin tärkeää leirin onnistumisen kannalta. Olimme jo etukäteen yhdessä valmistautuessamme leiriin todenneet haluavamme hyödyntää keskuksen osaajia. Niinpä jäätanssin maailmanmestari Viktor Kraatz opetti viikoittain luistelijoillemme askel- ja kaaritekniikkaa ja Maikki piti tanssitunteja ja jääharjoituksia, joissa musiikkiin tehtiin askel- ja kaariharjoitteita.
Oli antoisaa myös seurata koulun muiden ryhmien tunteja. Pienten lasten opetuksessa nousi esiin selkeä ydinasioiden poimiminen suorituksista ja niiden perusteellinen opettelu. Harjoittelu oli hyvin kurinalaista ja lapset kykenivät omatoimiseen työskentelyyn. Vertaillessani omaa järjestelmäämme tähän malliin uskon, että meidän toimintamme on kilpailukykyistä monelta osin. Erityisesti omasta mielestäni meillä harjoittelu on tässä ikävaiheessa myös hyvin perusasioihin pureutuvaa, mutta selkeästi monipuolisempaa kuin näkemäni. Monipuolisen tekemisen yhteydessä on tietenkin aina tärkeää muistaa looginen eteneminen ja se, että vaikeampiin taitoihin siirrytään vasta kun edellytykset niihin riittää. Tämän ajatuksen mieleen tuomiseen oli heidän melko pelkistetyn mallinsa näkeminen paikallaan.
Näiden leirimuistojen ja kokemusten myötä toivon koko taitoluisteluväelle antoisaa olympiakautta.
Susanna Haarala
Valmentaja
