 Helena ja Iitu Raski valmistautumassa Tintti-kilpailuihin vuonna 2007. |
Vanhempana urheiluseuratoiminnassa
Kun tyttäreni aloitti luistelun 3-vuotiaana Jyväskylän Taitoluisteluseurassa, eräs ystäväni tokaisi: ”Jaa taitoluistelua. No niihin kilpailupukuihin saatte upottaa rahaa.” Nyt kuusi taitoluistelukautta kokeneempana voisin vastata, että kilpapukuihin upotettu raha on pientä verrattuna kaikkeen muuhun panostukseen, jota aktiiviset vanhemmat urheiluseuratoiminnan hyväksi tekevät.
Nykyisessä kotikaupungissamme Kouvolassa nähtiin palmusunnuntaina upea Jääsirkus Hokli-Pokli, jossa oli mukana 130 luistelijaa sirkustelemassa, joukossa sekä taitoluistelijoita että jääkiekkoilijoita. Esityksen valmistelu vaati useita työtunteja valmentajilta, luistelijoilta ja taustajoukoilta. Uskomattominta tässä tapauksessa oli tehokkuus: olimme perustaneet näytöksen järjestäneen taitoluisteluseuran vain kaksi kuukautta aiemmin!
Kouvolan jäätaiturit perustettiin Pohjois-Kymen Liikuntayhdistyksen jaostoksi kuluvan vuoden tammikuussa, kesken kilpailukauden. Valmentajat päättivät panna mukaan liittyneiden luistelijoiden kisat kevääksi jäihin ja keskittyä sen sijaan perusluistelutaidon treenaamiseen ja suuren kevätnäytöksen valmisteluun - Kouvolassa sellaista ei ollut ennen nähty. Uusi valmentajamme oli innokkaana keksinyt teeman ja järjestellyt asioita jo pitkälle. Uuden seuran perustamiseen liittyvien asioiden hoidosta väsyneet vanhemmat istuivat ensimmäisessä kevätnäytöskokouksessa silmät ihmetyksestä selällään, kun Pauliina jakoi jokaiselle valmiin rungon näytöksestä. Innostus tarttui, ja pantiin hihat heilumaan. Ja tekemistähän riitti! Yksi vanhemmista otti hoitaakseen lavastuksen rakentamisen, toinen askarteli satoja metrejä sirkusaiheista lippusiimaa hallin kattoon viritettäväksi, kolmas suunnitteli ja painatti esitteet, mainokset ja käsiohjelmat, neljäs kilpailutti valo- ja savukonefirmat, viides hankki sponsoreita, kuudes hoiti tarvittavat luvat ja järjestysmiehet, seitsemäs organisoi ja pyöritti kahvion… Jääsirkus Hokli-Pokli oli ensimmäinen yhteinen voimannäytön paikkamme, ja suuresta työmäärästä huolimatta kaikille jäi siitä hyvä mieli. Näytös onnistui hienosti, ja myös katsojat olivat tyytyväisiä.
Urheiluseura ei pyöri ilman vapaaehtoistyötä. Ongelmana usein kuitenkin on, että työ jää vain muutaman innokkaan harteille. Lyhyessäkin ajassa innostus voi muuttua turhautumiseksi ja uupumukseksi. Toisaalta vastuutehtävien jakautuminen jatkuvasti yksille ja samoille henkilöille voi johtaa myös päätösvallan vinoutumiseen. Urheiluseura ei ole kuitenkaan perheyritys, vaan toiminnan johtoajatuksena tulisi olla laadukkaan urheiluharrastuksen tarjoaminen tasapuolisesti mahdollisimman monelle urheilijalle.
Miten saada vanhemmat sitoutettua taitoluisteluseuratoimintaan? Ensinnäkin, seuran tulee tarjota vanhempien rahalle ja ajankäytölle vastineeksi motivoiva harrastus, jossa lapsi saa kehittyä tavoitteellisesti omalla tasollaan. Mutkaton vuorovaikutus valmentajan kanssa on ensiarvoista, etenkin, kun on vaativasta lajista kyse. Muistan hyvin ensimmäiset vuoteni kilpaluistelijan äitinä. Alan termistö oli kuin vierasta kieltä, ja kaikki muut vanhemmat vaikuttivat niin asiantuntevilta, varmaan kaikki harrastaneet aikoinaan itsekin taitoluistelua… Myytit nurin! Useimmat vanhemmat eivät ole itse luistelleet, mutta ovat nopeasti oppineet lajin hienouksia. Olen osallistunut esimerkiksi tilaisuuteen, jossa valmentaja opasti meitä vanhempia kilpailusuorituksen arviointiin liittyvissä seikoissa luisteluvideon avulla. Terveiset ja kiitokset Koo-Veen Minnalle!
Toisekseen seuratoiminnan tulee olla mukava harrastus myös siinä vapaaehtoisesti toimiville vanhemmille. Jokainen toimii innostuksensa, kykynsä ja käytettävissä olevan aikansa mukaisesti. Kun vielä saa tuntea, että työpanosta arvostetaan, homma toimii. Palkintona on seuran hyvä yhteishenki ja kannustava ilmapiiri, joka heijastuu myös lapsiin.
Helena Raski, taitoluistelijan äiti Kouvolan jäätaitureista (KouJT).
