 Anu Oksanen Kuortaneen leirillä |
Kesälomilta uuteen kauteen, jälleen kerran
Mihin se kesä meni…?? Sama ajatus jälleen mielessä, kun palaa hallille kesäloman jälkeen. Vastahan sitä toukokuun lopussa seistiin samassa hallissa palelemassa ja täällä sitä taas ollaan. Aivan kuin vain pitkä viikonloppu olisi takana. Loma hujahtaa aina ohi liian nopeasti. Auringon paistaessa toppavaatteet päälle ja ei muuta kun töihin mars!
Samat tutut (mutta vain ruskeammat) naamat odottivat hallilla. Yksi uusi tuttavuus oli kuitenkin joukoissamme. Jo usean vuoden ajan japanilainen Tomoyo on haaveillut luistelemisesta Marigoldeissa. Nyt hänen haaveensa toteutui ja meillä on japanilainen luistelija joukkueessa. Mietin pitkään tätä ratkaisua ja sen mahdollisia vaikutuksia joukkueeseen ja sen normaalirutiineihin. Kaikki on kuitenkin sujunut hyvin ja tuntien kulku on samanlaista kuin ennenkin. Tytöt ”tulkkaavat” tärkeimmät asiat, koska valmennus hoituu edelleen normaalisti suomenkielellä. Siinä missä tyttö oppii nopeasti suomea, on meillä mahdollisuus oppia uutta eksoottista kulttuuria ja kieltä. Uusia, mielenkiintoisia kokemuksia on siis luvassa.
Muodostelman tekninen komitea ei pettänyt meitä (tai teki taas juuri niin) ja nettiin ilmestyi uusi communication ja joukko muutoksia. MM-kisojen valmentajaseminaarissa selkeästi sanottiin, että muutoksia luvassa nolla… Mutta jotakin taas tapahtui kesän aikana. Onneksi emme olleet aloittaneet uusien ohjelmien tekoa, mutta oli asioita joita olisimme jo keväällä harjoitelleet, jos vaan olisimme tienneet… Jälleen kerran tuli sekin huomattua, ettei ohjelmien tekeminen ole enää hauskaa ja inspiroivaa; varsinkaan vapaaohjelmien. Vapaus on hävinnyt lähes kokonaan ja sitä huomaa tekevänsä toista, vain pidempää lyhytohjelmaa. Hienot ideat, joita ohjelmaa suunnitellessa ja luodessa syntyy, voi yleensä unohtaa. Niitä ei vain yksinkertaisesti ole aikaa toteuttaa. Harmi. Toivottavasti sääntömuutokset tulevana kesänä tuovat tähän korjauksen, niin ohjelmia olisi taas mukavampaa sekä tehdä ja luistella, että katsoa. Saas nähdä…
Kuortaneen Urheiluopiston rauhassa loin pohjat niin Muskettien kuin MIU:n uusille ohjelmille. Toista viikkoa putkeen leirillä on rankkaa, mutta toisaalta antoisaa aikaa koko tiimille. Minun päivä jatkuu pitkälle yöhön tyttöjen painuessa yöpuulle, sillä pitää miettiä miten uusi ohjelma jatkuu eteenpäin seuraavana päivänä. Kun tuntui siltä, että seinä tuli vastaan hässäköiden ja siirtymisien kanssa, niin lähdin apurini Katan kanssa ongelle eli pelaamaan kalastuspeliä pukukoppiin... Pienen tauon jälkeen homma taas jatkui sujuvasti eteenpäin. Leirin päätteeksi takki olikin aivan tyhjä ja oli todella rättipuhkipoikki olo. Pieni palauttava shoppailu Tuurin kyläkaupassa auttoi kivasti palaamaan arkeen ja jaksamaan ajaa takaisin kotiin...
Hallilla oltiinkin sitten taas parin vapaapäivän jälkeen. Pikkuhiljaa käyttämiemme (kuuden!) hallien auetessa ja salivuorojen alkaessa, pääsemme normaaliin arkirutiiniin. Edessä on jälleen yksi mielenkiintoinen kausi, johon innokkaana valmistaudumme. Kutkuttavaa odotusta tiedossa ennen ensimmäistä kisaa, jonne on vielä aikaa. Ohjelmia ehditään hioa vielä monta kertaa ja tavoitteena on saada ne sujumaan jo kauden aloituksessa. Luottavaisin mielin ja töitä tehden jatkamme kautta tästä eteenpäin kohti korkealle asetettuja tavoitteita. Viime kaudella vain osa tavoitteistamme tuli saavutettua; Suomen mestaruudet. Tällä kaudella saavutamme toivottavasti paljon, paljon enemmän. Joten ei kun siis hihat käärien töihin ja kohti uutta kautta, jälleen kerran.
Anu Oksanen
Marigold IceUnity ja Musketeers joukkueiden valmentaja
www.marigold.fi, www.musketeers.fi
